Murupolku
Navigointivalikko
Kuvapankki sisältö
Kuvapankki
Kuvapankistamme löydät Poliisimuseon näyttelyihin ja poliisihistoriaan liittyviä valokuvia. Voit käyttää kuvapankin kuvia ilmaiseksi esimerkiksi lehtijutuissa ja esitelmissä, jotka liittyvät poliisin historiaan ja Poliisimuseoon.
Merkitsethän kuvan yhteyteen, että kuva on Poliisimuseon kokoelmista (esimerkiksi: ”Kuva Poliisimuseo”). Tarkemman tiedon kuvalähteestä löydät jokaisen kuvan yhteydestä.
Kuvaan liittyvät tiedot näet klikkaamalla kuvaa tai sen nimeä. Samasta paikasta voit myös ladata kuvan omalle koneellesi suuremmassa koossa.
Kuvapankki toimii paremmin isolla näytöllä kuin kännykällä.
Jos kuvapankin kuvissa ei ole etsimääsi kuvaa, voit ottaa yhteyttä maksulliseen kuvapalveluumme.
Lisätietoa maksullisesta kuvapalvelusta
Kuvapankki kuvagalleria
-
Poliisi paikalla!
Miten poliisin työ on muuttunut vuosikymmenten aikana? Mitä teki kyytirättäri, entä huoltopoliisi? Milloin Suomen ensimmäiset nettipoliisit aloittivat työnsä?
Poliisimuseon Poliisi paikalla!
-perusnäyttely vastaa näihin ja moniin muihin kysymyksiin. Perusnäyttelyssä kerromme niin noitavainoista, henkirikoksista, valtionpetoksista kuin nykypäivän kyberrikollisuudestakin.Kuva Poliisimuseo
-
Näkymä näyttelyyn
Poliisi paikalla
-näyttelyssä pääset kulkemaan pitkin katuja ja kujia, joiden varsilla poliisin arjen työ tapahtuu. Esillä on eri aikakausien "rikollista maisemaa": rikoksia, onnettomuuksia ja poliisin asiakkaiden elämän nurjaa puolta.Kuva Poliisimuseo, Jarkko Järvinen
-
Poliisin Saab-auto vuodelta 1988
Poliisimuseon perusnäyttelyssä on esillä poliisin erilaisia kulkuneuvoja.
1970-luvulla tavallisimmat poliisiautot olivat Uudessakaupungissa valmistetut Saabit. Tuotekehittely teki Saabeista varmoja työautoja. Vuodesta 1974 alkaen osa autoista maalattiin sinivalkoisin poliisitunnuksin. Kuvassa on poliisin Saab vuodelta 1988.
Kuva Poliisimuseo
-
Epäiltyjen rekisteröintituoli
Poliisimuseon perusnäyttelyssä museovieras voi tutkailla muun muassa näkymää huoneeseen, jossa on vanha epäiltyjen rekisteröintituoli. Rikoksista epäillyistä otettiin valokuvat, kun he istuivat tuolissa.
Museovieraat voivat Poliisimuseossa myös itse istua vastaavaan tuoliin.
Kuva Poliisimuseo -
Lapsi leikkii Pokelassa
Lasten omalla osastolla eli poliisikamari Pokelassa riittää tekemistä: lapset voivat esimerkiksi istua pienen poliisiauton rattiin ja leikkiä poliisitalon leluilla. Pokelassa saa koskea esineisiin!
Pukukaapista löytyy aarre: siellä on lapsille sopivia poliisihaalareita, joita pikkupoliisit voivat pitää päällään museovierailun ajan.
Kuva Poliisimuseo, Reetta Lepistö
-
Poliiseja Kuopiossa vuonna 1913
-
Poliisi puhelimessa
Puhelimet olivat ahkerassa käytössä Helsingin poliisilaitoksella jo 1900-luvun alussa.
Kuva Poliisimuseo, Rikosmuseon kokoelma,
A. Rosenberg -
Pakoon ilmapommituksia
Sodan aikana poliisi valvoi kotirintamalla väestön liikkumista ja evakuointia. Kuvassa on helsinkiläisiä rautatieasemalla lähdössä pakoon ilmapommituksia 27.2.1944. Väkijoukon keskellä on poliiseja.
Kuva Poliisimuseo
-
Poliisi Helsingin olympialaisissa
Poliisin edustavuus kansainvälisen yleisön silmissä mietitytti ennen Helsingin olympialaisia 1952. Sotilaallista pukeutumista ja käytöstä haluttiin muuttaa rennommaksi ja ajanmukaiseksi. Pohjoismaissa oli sama suuntaus, ja siviilimäinen "herrasmiespoliisin" puku tuli ensin käyttöön Suomessa. Ennen olympialaisia konstaapelit saivat kielikoulutusta sekä ohjeistusta esiintymiseen, käyttäytymiseen ja yleisöpalveluun.
Kuva Poliisimuseo
-
Naispoliisi liikennevalvonnassa 1980–1990-luvulla
Rikospoliisi palkkasi 1900-luvun alussa siveyspoliiseiksi naisia. Heistä tuli 1920-luvulla huoltopoliiseja, jotka muun muassa huolehtivat pidätetyistä naisista, aviottomista äideistä ja “kulkurilapsista”.
Ensimmäinen naispoliisikurssi pidettiin vuonna 1923. Naispoliisien koulutus, asema ja palkka olivat pitkään heikommat kuin miehillä. Miehet ja naiset saivat saman poliisikoulutuksen 1970-luvulta alkaen, ja naiset tulivat tuolloin myös järjestyspoliisiin. Vuonna 2019 naisia oli kaikissa poliisitehtävissä paitsi valmiusyksikössä.
Kuvassa naispoliisi tarkastaa kuorma-autoilijan paperit 1980–1990-luvulla.
Kuva Poliisimuseo
-
Poliisin miehittämätön ilmailu
Poliisien tekniset varusteet ovat lisääntyneet 2000-luvulla. Kuvassa poliisi käyttää miehittämätöntä ilma-alusta (UAS) eli dronea.
Kuva Sami Hätönen
-
Väärennös tutkittavana
Väritetty totuus – Taiderikoksia Suomessa
-näyttely esittelee keskeisiä Suomessa tehtyjä taiderikoksia ja poliisin tekemää esitutkintaa. Näyttelyssä yleisö pääsee näkemään esimerkiksi Gallen-Kallelan, Schjerfbeckin, Picasson ja Légerin nimiin tehtyjä väärennettyjä maalauksia.Kaikki näyttelyn teokset kuuluvat nykyään Poliisimuseon kokoelmiin. Alun perin ne on takavarikoitu poliisin esitutkinnan yhteydessä ja tuomittu valtiolle rikoksentekovälineinä.
Kuva Poliisimuseo, Jarkko Järvinen
-
Museovieras taiderikosnäyttelyssä
Väritetty totuus
-näyttely ei ole taidenäyttely, vaan se käsittelee taiderikoksia ja niiden historiaa sekä poliisin ja taideasiantuntijoiden tekemää tutkintaa. Samalla yleisölle tarjotaan mahdollisuus tutustua vaikkapa siihen, miten saattaa erottaa väärennetyn työn aidosta tai mitkä ovat huijarimyyjien kikkoja taidekaupassa.Näyttelyn teokset ovat aitoja väärennöksiä ja usein väärennetyllä aitoustodistuksella myytyjä – mikään ei ole sitä miltä näyttää.
Kuva Poliisimuseo, Reetta Lepistö
-
Esitutkintamateriaalia näyttelyssä
Taiderikoskokonaisuudessa rikoksista epäiltiin yli 30 henkilöä. Esitutkintamateriaalia kertyi noin 30 000 sivua, ja esitutkintapöytäkirjoja laadittiin toistasataa. Rikoskokonaisuus vaati poliisilta uuden toimintaympäristön ymmärrystä, joten he opiskelivat taiteen käsitteitä ja perehtyivät taidemarkkinoiden lainalaisuuksiin.
Kuva Poliisimuseo, Jarkko Järvinen
-
Taideteoksia kehyksissä
Taidepetosten lähtökohta on, ettei ostaja tunnista teosta väärennökseksi tai hän ei tiedä aidon työn käypää hintaa. Huijarit saattavat nähdä rikosten eteen paljonkin vaivaa. Väärennöksille esimerkiksi sepitetään uskottava alkuperä ja taustatarina.
Taideväärentäjät vanhentavat tauluja eri tavoin. Vanhat kehykset antavat uudelle työlle vakuuttavan ilmeen. Väärentäjät myös värjäävät, sotkevat ja naarmuttavat kankaita ja papereita. Tuore öljymaali voidaan kuivata saunassa. Joskus on jopa voitu vain kehystää vanha juliste tai kirjan kuva ja uskotella, että se on aito.
Kuva Poliisimuseo, Jarkko Järvinen
-
Yli 40 petettyä asiaomistajaa
Keskusrikospoliisin tutkimien taiderikosten vahingot ovat olleet vuodesta 2009 lähes 20 miljoonaa euroa. Operaatio FAKEssa tuli ilmi yli 40 petettyä asianomistajaa. Heidän joukossaan oli varakkaita keräilijöitä ja tavallisia kansalaisia, jotka menettivät säästönsä ostaessaan "arvotaidetta". Petetyiksi tulivat niin taiteen harrastajat, alan ammattilaiset kuin taidemuseotkin.
On todennäköistä, ettei osa väärennösten ostajista ole ottanut yhteyttä poliisiin. Syynä voi olla tietämättömyys, häpeä tai jopa halu laittaa ”vahinko” kiertämään.
Kuva Poliisimuseo, Jarkko Järvinen
-
Ultraviolettilamppu tutkinnan apuna
Taideväärennösten tutkinta on viranomaisyhteistyötä. Tärkein yhteistyötaho poliisille Suomessa on valtion taidemuseo Kansallisgalleria ja sen taidehistorioitsijat, konservaattorit ja materiaalitutkijat. Poliisin pyynnöstä Kansallisgalleria tekee väärennetyksi epäillyn taiteen aitoustutkimukset. Ne ovat perusta poliisin esitutkinnalle ja syyteharkinnalle.
Kuva Poliisimuseo, Jarkko Järvinen
-
Väärennetty aitoustodistus
Poliisi tutkii, onko väärennöksen välittäjä tiennyt sen alkuperään liittyvistä epäilyistä, jotka hänen olisi pitänyt tarkistaa, ennen kuin hän myi työn aitona. Taidemarkkinoilla on "vintiltä löytyneitä" arvoteoksia epämääräisillä taustatiedoilla tai kokonaan ilman niitä. Väärennetyn teoksen mukana voi olla valheellinen aitoustodistus.
Keskusrikospoliisin operaatio FAKEssa paljastui Eero Järnefelt
-väärennös "Kukkia ikkunalla, 1910". Taulun takana on väärennetty aitoustodistus. Mallina maalaukselle käytettiin huutokauppaluettelon kuvaa Järnefeltin työstä "Kukkia ikkunalaudalla" vuodelta 1918. Järnefeltin teoksen lähtöhinta oli7 000–10 000 euroa.Kuva Poliisimuseo, Jarkko Järvinen
-
Sormenjälkien tutkimista
Rikosmuseon hoitaja, asessori Viljo Vathén tutkii sormenjälkiä vuonna 1955. Vathénin värikkäät opastukset Rikosmuseossa olivat kuuluisia siitä, että osa vieraista tuli huonovointisiksi.
Kuva Poliisimuseo, Rikosmuseon kokoelma
-
Mikrovalokuvauskone
Rikosmuseon kokoelma valottaa rikostutkimuksen historiaa ja kehitystä. Rikostutkimuskeskukseen hankittiin tämä mikrovalokuvauskone 1920–1930-luvulla.
Kuva Poliisimuseo, Rikosmuseon kokoelma
-
Pyövelin mestauskirves
Kuopion läänin pyövelin mestauskirves ja sen säilytyslaatikko 1700-luvun jälkipuolelta. Leveäteräistä kirvestä käytettiin kaulankatkaisuun.
Kuva Poliisimuseo, Rikosmuseon kokoelma
-
Rikospoliisin tutkimusauto
Ensimmäinen rikospoliisin tutkimusauto tuli Helsingin poliisilaitokselle vuonna 1951.
Kuva Poliisimuseo, Rikosmuseon kokoelma
-
Tuntomerkkitoimiston arkisto
Erityyppinen tiedon kerääminen ja henkilörekisteröinti ovat kuuluneet rikospoliisin menetelmiin. Rikostutkimuskeskuksen tuntomerkkitoimisto keräsi rikollisista muun muassa sormenjälki- ja valokuvakokoelmaa sekä pilkkanimikortistoja.
Kuva Poliisimuseo, Rikosmuseon kokoelma
-
Salakuljettajien auto
Kieltolaki työllisti poliisia vuosina 1919–1932. Vaikka lakia säädettäessä oli tarkoitus turvata moraali, kitkeä rikollisuutta ja pahoja tapoja, tapahtui täysin päinvastoin. Viinan salakuljetus ja kauppa alkoivat kukoistaa, ja rikollisuus kasvoi moninkertaiseksi.
Kuvassa Helsingin poliiseja tutkii pirtun salakuljettajien autoa.
Kuva Poliisimuseo, Rikosmuseon kokoelma