Miten poliisi on suhtautunut homoseksuaalien kohtaamiin rikoksiin eri aikoina? Mihin tarvitaan sateenkaaripoliisien yhdistystä? Muun muassa näihin kysymyksiin vastaa Poliisimuseon uusi verkkonäyttely ”Rikos ja rakkaus – Homoseksuaalisten tekojen dekriminalisointi”.
Homoseksuaalisuus oli Suomessa rikos vuosina 1894–1971. Vuonna 2021 tulee kuluneeksi 50 vuotta siitä, kun homoseksuaalisten tekojen rangaistavuus poistettiin rikoslaista ja 40 vuotta siitä, kun homoseksuaalisuus poistettiin tautiluokituksesta. Poliisimuseon verkkonäyttely ”Rikos ja rakkaus – Homoseksuaalisten tekojen dekriminalisointi” kertoo näiden muutosten merkityksestä poliisin toiminnalle ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksille.
– Dekriminalisointia edeltäneessä keskustelussa lakimuutosta kannattaneet tahot vetosivat tieteeseen, ihmisten omaan kokemuksellisuuteen, ainutlaatuisuuteen ja yksityisyyteen. Vastustajat taas pitivät homoseksuaalisuutta kieroutuneena, moraalisesti sopimattomana ja pelottavana. Tällaiset asenteet elävät pitkään, vaikka laki muuttuisi, toteaa intendentti Tiina Tuulasvaara-Kaleva Poliisimuseosta.
Verkkonäyttely kertoo muun muassa, miten poliisissa ennen lakimuutosta valvottiin homoseksuaalisia tekoja ja miten suhtauduttiin homoseksuaalien kohtaamaan väkivaltaan tai rikoksiin.
– Poliisin harjoittama homoseksuaalisten tekojen valvonta oli kokonaisuudessaan vähäistä, ja tapaukset liittyivät pääasiassa itse teossa kiinni jääneisiin tai ilmiantojen perusteella tapahtuneisiin tutkintoihin. Valvonnan ja tutkinnan vähäisyys ei todennäköisesti liittynyt myötämieliseen suhtautumiseen seksuaalivähemmistöjä kohtaan, vaan todennäköisemmin kyse oli tietämättömyydestä ja tuntemattoman pelosta. Tapausten tutkintaa ei juurikaan opetettu poliisikoulutuksessa eikä rikosoikeuden oppikirjoissa.
– Lisäksi homoseksuaalit eivät välttämättä uskaltaneet tehdä rikosilmoituksia tai hakea apua jouduttuaan väkivallan uhriksi, koska heillä oli ennakko-oletus siitä, että poliisi ei välttämättä puutu homoseksuaalien kohtaamaan väkivaltaan tai rikoksiin.
Seksuaalivähemmistöt poliisissa
Yksi Rikos ja rakkaus -verkkonäyttelyn teemoista on seksuaalivähemmistöön kuuluvat poliisit, pitkään poliisin työyhteisössä vaiettu aihe. Epätasa-arvoiset asenteet vaikuttivat poliisin toiminnassa vielä vuosia dekriminalisoinnin jälkeen, ja sopeutuminen lakimuutokseen oli hidasta.
– Selkeä muutos asenteissa tapahtui vasta 2000-luvulla. Tuolloin esimerkiksi poliisikoulutuksen hakuprosessissa tiedusteltiin hakijoiden oman seksuaalisen suuntautumisen sijaan heidän suhtautumistaan seksuaalivähemmistöä edustaviin työtovereihin. Pyrittiin selvittämään hakijoiden mahdollisia ennakkoluuloja vähemmistöjä kohtaan ja kitkemään asenteet pois jo hakuprosessissa, Tiina Tuulasvaara-Kaleva kertoo.
Suomen Sateenkaaripoliisit ry sai alkunsa vuonna 2017. Yhdistyksen tavoitteena on edistää kansalaisten luottamusta poliisiin. Tämä onnistuu tuomalla esiin poliisin tekemää tasa-arvo- ja yhdenvertaisuustyötä sekä puuttumalla poliisin sisäisiin epäkohtiin ja tarjoamalla vertaistukea vähemmistöjen edustajille.
Yhteistyössä Turun yliopiston kanssa
Rikos ja rakkaus -verkkonäyttelyn sisältö pohjautuu Poliisimuseon tilaamaan selvitykseen, joka tehtiin Turun yliopistossa kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen tutkinto-ohjelman opiskelijaprojektina.
– Projektiin osallistuneet opiskelijamme selvittivät, kuinka homoseksuaalisuuden dekriminalisointi vuonna 1971 on vaikuttanut poliisin toimintaan ja poliisien koulutukseen sekä ylipäätään yhteiskunnassamme käytyihin keskusteluihin seksuaali- ja sukupuolivähemmistöistä. Selvityksen pohjalta opiskelijat tuottivat sitten Poliisimuseon uuden verkkonäyttelyn sisällön, kertoo opintoprojektin ohjaaja, yliopistonlehtori Riina Haanpää.
Uutista päivitetty 26.11.2021: näyttelyn nimeä tarkennettu.
